Osallistumani näytelmäpelit vuonna 2001-2002

Tässä kolmituntisessa pelissä perehdyttiin konservatiivisen oikeiston arvomaailmaan. Peli sijoittui kuvitteellisen yrityksen, Korkeamäki Oy:n, ydinhenkilöiden illallisille. Pelin kuluessa koettiin lukuisia vaivautuneen hiljaisia hetkiä merkkimiesten kulissien kolistessa lattialle pala kerrallaan.

Oma hahmoni oli yrityksen talousjohtaja ekonomi Anders Berg.

Tupari-larpin kolmannessa esityksessä pelasin Jupea, joka oli käytännössä EPH. Jupen alkuillan kohtalo kun oli kovin valmiiksi pelinjohdon sanelema...

Kolmas esitys Jori Virtasen ja Jamin mestariteoksesta "Ground Zero". Äärimmäisen todenmukainen, ahdistava ja hieno kokemus, kestoltaan 4+26 tuntia. Uskomattoman aitoa paniikkia, apatiaa, epäuskoa ja hajoamisia pommisuojassa Kuuban ohjuskriisin aikaan. Todennäköisesti larppiurani vaikuttavin kokemus. Tämän jälkeen ei hetkeen halua muuta, kun paremmaksi ei kuitenkaan voi laittaa.

Life Academy järjestettiin osana Pentinkulman päivät -kirjailijatapahtumaa. Se kuvasi maailmaa, jossa markkinointi- ja mobiili-hype olivat totta ja jossa henkilökohtainen menestys ja ura olivat kaikki kaikessa. Tulos tai ulos, häviäjille ei ole sijaa meidän kiiltokuvamaailmassamme. Kuka nyt haluaisi näyttäytyä tyylitajuttoman tai epäonnistujan seurassa?

Tässä pelissä taisi ensimmäistä kertaa larppiurallani olla niin, että maailman kuvauksen lukeminen ahdisti offgame, mutta hahmoa ei ingame ahdistanut lainkaan. Hei, otetaan bemari alle ja käydään hoitamassa homma kotiin. Vähän faceliftiä firmalle, niin kyllä siitä hyvät rahat saa. Pääoma pitää pitää kierrossa, tajuathan sä. Pelin jälkeen myös hyvin moni, pääasiassa oppilaitoksen opiskelijoiden, pelaaja kuvasi peliä larppiuransa ahdistavimmaksi. Jos sä et voita, sä et ole mitään.

Pelistä vastasivat Erkka Lehmus, Henrika Laxen ja ELF Vesala.

Keskikesääni elävöitti tuttujen ja turvallisten pelinjohtajien järjestämä alhaisfantasiaksi mainostettu Etelänkruunu. Peli oli huolellisesti tehty ja tapahtumantäyteinen ja debrieffissä lopulta vasta selvisi kuinka täynnä kuhinaa peli oli pinnan alla ollut.

Hahmoni pelissä oli jo miehen ikään ehtinyt kreivi Atle Carnëran, jonka omatunto venyi hermoja paremmin. Suvun kunnia ja menestys meni Atlen ajatusmaailmassa edelle kaikkea, paitsi ehkä jumalanpelkoa. Tarkoitus oli pyhittänyt keinot, olivat ne sitten salamurhia, ryöstöretkiä, rahanväärennöstä tai kiristystä. Peli menikin sitten lähinnä vanhojen syntien väistelyyn.

Atlen kuvan on ottanut Lars Wirzenius. Vaatteista doubletti, viitta, hattu ja vyöpussi ovat Lynouren tekemiä, paita ja osa viitan koristeluista itse tekemiäni. Housut ja tossut ovat kaupasta.

Kesän 2001 teemani näytelmäpelien saralla näyttäisi olevan paluu fantasiaan. Kesän fantasia-annokseni aloitti Raumalla pelattu ylhäisfantasiapeli Kaaoksen sota.

Pelasin pelissä Thyran Valkomiekkaa, joka on Hyvien puolueen arkkimaagin Shinya Aamuntulen henkivartija.

Jos en aivan väärin laske, tämä oli myös kotoani laskien kaukaisin näytelmäpeli, johon olen osallistunut. Ja niissä harvoissakin pääkaupunkiseudun ulkopuolella pelaamissani peleissä on ennen tätä ollut tuttu pääkaupunkiseutulainen pelinjohto. Oli siis jo aikakin. Pelaajakaarti ei kuitenkaan ollut niin kovin outoa, joten kyseessä oli kuitenkin pehmeä lasku.

Kun Dynastia ei riittänyt. Viisi tuntia siirappia, saippuaa ja elämää suurempia ihmissuhdesolmuja. Yhdysvaltain keskilännen St. Louisin pikkukaupungissa kolme mahtisukua sidosryhmineen kokoontuivat yhteiseen juhlaan. Pikku hiljaa alkoi selvitä kuka oli kenenkin lapsi, miksi juhlan keskipisteenä olevan parin avio-onni oli kyseenalaista ja kuka oli murhaaja.

Pelasin pelissä Archibald Fairbornea, sukunsa päämiestä. Archibald oli luonut suvun vaurauden kovalla työllä, muttei ollut unohtanut viiniä, laulua ja naisia. Tai ainakaan naisia. Archibaldin vaiherikas elämä saavutti pelissä arvoisensä päätöksen - hän kuoli dramaattisesti sydänkohtaukseen viehättävän hoitajattarensa käsiin vanhimman poikansa silmien edessä.